Hiljaa hyvää tulee, eikö?
Tällaiset villapökät ovat nyt puikoilla ja lankana on Myllymuksuilta tilaamani karamellin värinen meleerattu hahtuva;
Ideana on vähän sama kuin kestovaippa vaihtoon tekemissäni villiksissä, eli siis poimimattomat, ainakin melkeen :). Saumoja ei kuiteskaan synny kun teen pyöröpuikoilla.
Eilen puin meijän pikkukakkoselle esikoiselle tekemäni villahaalarin (poika oli n. 8kk:den) ja se olikin aikast sopiva, vähän vaan kulunut :/. Aloin sitä sitten miettimään ja oivalsin että neuleinnostukseni lähti liikkeelle siitä haalarista. Olin kyllä neulonut ennen sitäkin mutta lähinnä "pakosta". Eli siis hahtuvapöksyjä ja vauvanuttuja yksinkertaisilla ohjeilla ja halvoilla langoilla. Tuohon neulehaalariin hankkisin ensimmäiset bambupuikkoni (nro 2½) ja kävin ihan lankakaupasta ostamassa Lanetin vauvalankaa. Haalaria neulosin n. 4kk:tta mutta alun tuskastelusta päästyäni tykästyin sen neulomiseen ja sen jälkeen ei näytä paluuta olevan entiseen... mikä on kyllä ihan hyvä juttu... ei ehkä kukkaron kannalta...mutta ;)
Tässä siis esikoispoika n.8kk:den iässä ihka uudessa neulehaalarissaan (niin ja tossut ja myssykin on ihan itse neulottuja :) ). Vuosi oli 2004 ja tammikuuta elettiin. Oltiin juuri muutamassa omaan maalaiskotiinkin, mutta tässä siis vielä kerrostaloasunnossa.
Ja tässä pikkukakkonen 10kk:den iässä vähän jo kauhtuneessa haalarissa ;).
Voi, voi, mihin se aika kuluu!
Kommentit